Lauantain höpinöitä

Tää päivä on ollut kyllä niin harmaa ja sateinen. Onneksi tällä viikolla on ollut kaikenlaista, kerhot alkoi taas syyslomaviikon tauon jälkeen, Akselilla oli 4v neuvola,A:n kaverin synttärit, pihatalkoot... Mies kun on paljon töissä niin mä tykkään että on tekemistä, kotona tuntuu näin syksyisin varsinkin yksinäiseltä (onhan mulla tietty aina lapset seurana, ja parasta seuraa ovatkin. Mutta tiedättehän, aikuinen seura on vaan eri:) ). Nytkin mies on töissä ja mä valvon että tulee kotiin. <3 Jotenkin mulla on huoli aina kun J on töissä, hän kun ajaa työkseen... 

Neuvolassa meidän reipas nelivuotias sai vaan kehuja. Hän teki kaikki tehtävät reippaasti ja rokotteenkin antoi laittaa kiltisti. Ei voi kun äiti olla ylpeä pojastaan, aikamoinen hurmuri! En voi käsittää että siitä on jo neljä vuotta kun rinnalleni nostettiin pienen pieni hentoinen käärö, joka muutti koko elämän. Hän siskonsa kanssa on antanut ja opettanut mua jo nyt niin paljon elämässä. Joka päivä vain ihmettelen ja kiitän miten ansaitsen tällaisen onnen... Oman perheen. Niin rakas ja välillä vähän raskaskin tämä äidin rooli on. 

Tällä viikolla saapui lapsille uusi sänky Vekenkalusteesta, jossa nukkumista nyt opetellaan... Helmi hoksasi että alasängystä pääsee pois, niin eihän siellä sitten malteta pysyä. Akseli on nukkunut ylhäällä ja alhaalla ja nyt tällähetkellä tuhisee yläsängyssä. Helmi vielä pinnasängyssään.

Helmille myöskin on tullut jo uusi flunssa taas, kaks yötä on nyt valvottu kun neiti on niin tukossa ettei nukkumisesta tule mitään. Yöllä Helmin yskä kuulostaa sellaiselta "haukkuvalta", mietinkin että neidillä taitaa olla kurkunpääntulehdus. Korvat on pysynyt terveenä putkien laiton jälkeen, mutta näyttää nää sairastelut nyt jatkuvan sitten muissa muodoissa...

Rentouttavaa lauantai-illan loppua ja Leppoisaa sunnuntaita sinulle!

Huhuu!

Moikka. Lukeekohan tätä enää kukaan..? No mutta kerronpa vähän meidän kuulumisia Lapset on luonnollisesti kasvanut ja kehittynyt ihan älyttömästi, Helmi on melkoinen papupata jo vaikka on vasta 1v11kk ja Akseli sellainen vekkuli 4v, naurattaa koko perhettä hassuilta jutuillaan.

Tammikuussa alkaa meidän perheessä ihan erilainen arki. Lapset on saanut hoitopaikan ja äiti suuntaa koulunpenkille, aloitan opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Jännittää jo nyt mutta eiköhän kaikki alun kaaoksen jälkeen sitten jotenkin järjesty. Akselille varsinkin ollaan puhuttu hoidon aloituksesta ja poika ainakin vielä odottaa innolla päiväkodin alkamista, helmi taas ei vielä ihan ymmärrä vaikka toki hänellekin on päiväkodista puhuttu. Yhteinen perheaika ( kahdenkeskeisestä ajasta puhumattakaan) myös vähän mietityttää että miten aikaa löytyy, kun miehellä sellainen työ että ensinnäkin se on niin epäsäännöllisiä ja mies on paljon myös iltaisin ja viikonloppuisin töissä. Niin eikä työpäivät ole todellakaan mitään 8h/päivä viisi kertaa viikossa... Huh, nyt kun näitä "ääneen" pohtii mietin vaan enemmän että miten me selviydytään?!

Nyt syksy on mennyt flunssassa jokaisen osalta ja vihdoin aletaan olemaan terveempiä. Kerhoiltu ollaan ja kaikkea ihan arkista touhuttu. Akseli on myös aloittanut ekan harrastuksensa: luistelukoulun, joka on lauantaisin:) Viikonloppuna vietettiin Akselin synttäreitä pienesti ja eilen oli kaverit juhlimassa poikaa. Menoa piisasi kun 8 lasta juoksi meidän olohuone keittiö rinkiä..ihania lapsia, Akseli nautti kun sai kutsua kavereita. Marraskuussa sitten juhlitaan sukulaisten kanssa yhteisesti meidän molempien lasten synttäreitä.
Marraskuussa mies lähtee myös 1,5viikoksi kertausharjoitukseen ja mä hullu siis järjestän noi sukulaisten synttärit just sillain, että mies on siellä kertauksessa ja tulee ns. suoraan pöytään sieltä:D

Mulle tää syksy on aina "vaikeeta" aikaa ja mieli meinaa olla maassa. Nyt varsinkin kun kaksi viikkoa olin kipeänä itsekin ja yskin yöt ja jos en itse yskinyt niin valvoin kun lapset yski.. On univelkaa aika paljon ja itku sekä ilosta että vastoinkäymisistä herkässä. Tänään uskalsin ekaa kertaa kahteen viikkoon taas jumpalle ja se teki niin hyvää...varsinkin mielelle. Se kun on sellainen mun henkireikä, kun muutaman kerran viikossa pääsee treenaileen. Tästä pääsenkin aiheeseen Elixian lapsiparkki. Oonko kertonut kuinka meidän lapset nauttii siellä olla? Ne menee sinne aina niin mielellään. Lapsiparkin tädit on niin huippuja ja ihania, tärkeitä aikuisia meidän lapsille. Mulla on aina niin hyvä mieli jättää lapset sinne, kun menevät mielellään ja henkilökunta on ihanaa. En voi kun kehua ja siis mä puhun nyt Elixia Onkiniemestä. :)

 Mä en oo yhtään varma mitä meinaan blogin kanssa tehdä.. Nyt tuntuu taas että olis kiva kirjoitella mutta tiedän siis että tammikuussa aika ei kyllä riitä. En nyt ainakaan lähde poistamaan tätä vielä mutta tulevaisuudesta en osaa sanoa..
Tulipas melkoinen sillisalaatti tästä postauksesta...nyt kuitenkin saunaan! Hyviä öitä:)