2- ja 4-vuotis juhlat

Lauantaina juhlittiin meidän jo 4-vuotiasta Akselia ja tämän kuun lopulla 2-vuotta täyttävää Helmiä. Juhlat olivat ihanat ja lapset nautti täysillä. Kivoja ja tarpeellisia lahjojaan lapset sai. Mulla hommaa riitti keittiössä, enkä oikein kerennyt keskittyä vieraisiin saati valokuvaamiseen, joten kuvia synttäreiltä on niukasti. Ihana on hääriä ja emännöidä, mutta onneksi pystyy järkkäämään lapsille yhteissynttärit, kerta vuoteen riittää. 

Ihanan ja herkullisen kakun teki ystäväni lapsille lahjaksi, mamma leipoi kinkkupiirakkaa, täti porkkanakakkua ja minä sitten gluteenitonta kanatexmex-piirakkaa, gluteenitonta kinderpiirakkaa ja korvapuusteja. Hyvin riitti tarjottavat ja tänään ollaan isänpäivän kunniaksi tuhottu pappalassa loppuja herkkuja.

Huomenna meidän isi lähtee kertausharjoituksiin viikoksi, tällä viikolla oli pari päivää ja nyt lähtee sitten metsäleirille. Ikävä on jo nyt vaikka ei oo edes lähtenytkään! Me kun tehdään lähes kaikki jutut yhdessä, perheenä. Paljon ei erossa olla oltu. Mutta eiköhän viikko nopsaa mene.. 

Just kun ehdin viime postauksessa hehkuttaa... Niin Helmillä on nyt sitten korvatulehdus eikä se meinaa mennä ohi. Antibiootti kuurin siihen söi ja se loppui torstaina mutta yhä korva vaan vuotaa. Huomenna soitellaan kolmannen kerran tästä samasta vaivasta lääkäriin. Harmittaa kun neiti on jo ihan tarpeeksi antibiootteja syönyt.... Ja kuvittelin (toivoin) kai sokeasti että putkitus lopettaisi korvatulehdukset.. 

Nyt vielä hetkeksi miehen kainaloon... Mukavaa alkavaa viikkoa! 

Lauantain höpinöitä

Tää päivä on ollut kyllä niin harmaa ja sateinen. Onneksi tällä viikolla on ollut kaikenlaista, kerhot alkoi taas syyslomaviikon tauon jälkeen, Akselilla oli 4v neuvola,A:n kaverin synttärit, pihatalkoot... Mies kun on paljon töissä niin mä tykkään että on tekemistä, kotona tuntuu näin syksyisin varsinkin yksinäiseltä (onhan mulla tietty aina lapset seurana, ja parasta seuraa ovatkin. Mutta tiedättehän, aikuinen seura on vaan eri:) ). Nytkin mies on töissä ja mä valvon että tulee kotiin. <3 Jotenkin mulla on huoli aina kun J on töissä, hän kun ajaa työkseen... 

Neuvolassa meidän reipas nelivuotias sai vaan kehuja. Hän teki kaikki tehtävät reippaasti ja rokotteenkin antoi laittaa kiltisti. Ei voi kun äiti olla ylpeä pojastaan, aikamoinen hurmuri! En voi käsittää että siitä on jo neljä vuotta kun rinnalleni nostettiin pienen pieni hentoinen käärö, joka muutti koko elämän. Hän siskonsa kanssa on antanut ja opettanut mua jo nyt niin paljon elämässä. Joka päivä vain ihmettelen ja kiitän miten ansaitsen tällaisen onnen... Oman perheen. Niin rakas ja välillä vähän raskaskin tämä äidin rooli on. 

Tällä viikolla saapui lapsille uusi sänky Vekenkalusteesta, jossa nukkumista nyt opetellaan... Helmi hoksasi että alasängystä pääsee pois, niin eihän siellä sitten malteta pysyä. Akseli on nukkunut ylhäällä ja alhaalla ja nyt tällähetkellä tuhisee yläsängyssä. Helmi vielä pinnasängyssään.

Helmille myöskin on tullut jo uusi flunssa taas, kaks yötä on nyt valvottu kun neiti on niin tukossa ettei nukkumisesta tule mitään. Yöllä Helmin yskä kuulostaa sellaiselta "haukkuvalta", mietinkin että neidillä taitaa olla kurkunpääntulehdus. Korvat on pysynyt terveenä putkien laiton jälkeen, mutta näyttää nää sairastelut nyt jatkuvan sitten muissa muodoissa...

Rentouttavaa lauantai-illan loppua ja Leppoisaa sunnuntaita sinulle!

Huhuu!

Moikka. Lukeekohan tätä enää kukaan..? No mutta kerronpa vähän meidän kuulumisia Lapset on luonnollisesti kasvanut ja kehittynyt ihan älyttömästi, Helmi on melkoinen papupata jo vaikka on vasta 1v11kk ja Akseli sellainen vekkuli 4v, naurattaa koko perhettä hassuilta jutuillaan.

Tammikuussa alkaa meidän perheessä ihan erilainen arki. Lapset on saanut hoitopaikan ja äiti suuntaa koulunpenkille, aloitan opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Jännittää jo nyt mutta eiköhän kaikki alun kaaoksen jälkeen sitten jotenkin järjesty. Akselille varsinkin ollaan puhuttu hoidon aloituksesta ja poika ainakin vielä odottaa innolla päiväkodin alkamista, helmi taas ei vielä ihan ymmärrä vaikka toki hänellekin on päiväkodista puhuttu. Yhteinen perheaika ( kahdenkeskeisestä ajasta puhumattakaan) myös vähän mietityttää että miten aikaa löytyy, kun miehellä sellainen työ että ensinnäkin se on niin epäsäännöllisiä ja mies on paljon myös iltaisin ja viikonloppuisin töissä. Niin eikä työpäivät ole todellakaan mitään 8h/päivä viisi kertaa viikossa... Huh, nyt kun näitä "ääneen" pohtii mietin vaan enemmän että miten me selviydytään?!

Nyt syksy on mennyt flunssassa jokaisen osalta ja vihdoin aletaan olemaan terveempiä. Kerhoiltu ollaan ja kaikkea ihan arkista touhuttu. Akseli on myös aloittanut ekan harrastuksensa: luistelukoulun, joka on lauantaisin:) Viikonloppuna vietettiin Akselin synttäreitä pienesti ja eilen oli kaverit juhlimassa poikaa. Menoa piisasi kun 8 lasta juoksi meidän olohuone keittiö rinkiä..ihania lapsia, Akseli nautti kun sai kutsua kavereita. Marraskuussa sitten juhlitaan sukulaisten kanssa yhteisesti meidän molempien lasten synttäreitä.
Marraskuussa mies lähtee myös 1,5viikoksi kertausharjoitukseen ja mä hullu siis järjestän noi sukulaisten synttärit just sillain, että mies on siellä kertauksessa ja tulee ns. suoraan pöytään sieltä:D

Mulle tää syksy on aina "vaikeeta" aikaa ja mieli meinaa olla maassa. Nyt varsinkin kun kaksi viikkoa olin kipeänä itsekin ja yskin yöt ja jos en itse yskinyt niin valvoin kun lapset yski.. On univelkaa aika paljon ja itku sekä ilosta että vastoinkäymisistä herkässä. Tänään uskalsin ekaa kertaa kahteen viikkoon taas jumpalle ja se teki niin hyvää...varsinkin mielelle. Se kun on sellainen mun henkireikä, kun muutaman kerran viikossa pääsee treenaileen. Tästä pääsenkin aiheeseen Elixian lapsiparkki. Oonko kertonut kuinka meidän lapset nauttii siellä olla? Ne menee sinne aina niin mielellään. Lapsiparkin tädit on niin huippuja ja ihania, tärkeitä aikuisia meidän lapsille. Mulla on aina niin hyvä mieli jättää lapset sinne, kun menevät mielellään ja henkilökunta on ihanaa. En voi kun kehua ja siis mä puhun nyt Elixia Onkiniemestä. :)

 Mä en oo yhtään varma mitä meinaan blogin kanssa tehdä.. Nyt tuntuu taas että olis kiva kirjoitella mutta tiedän siis että tammikuussa aika ei kyllä riitä. En nyt ainakaan lähde poistamaan tätä vielä mutta tulevaisuudesta en osaa sanoa..
Tulipas melkoinen sillisalaatti tästä postauksesta...nyt kuitenkin saunaan! Hyviä öitä:)

Höpinöitä

Heippa vaan jälleen kerran piiitkän tauon jälkeen...jotenkin en vaan saa aikaiseksi kirjoitella, päivät hujahtaa iltaan ennen kuin huomaankaan!
Mutta mitäpä meille kuuluu... Kesä on jo miltei täällä ja niin odotan että päästään lasten kanssa rannallekin kunhan vedet vähän lämpiää. Meidän lapset kun on sellaisia vesipetoja.

Helmillä putkitettiin korvat (vihdoinkin) viime viikolla. Putkitus oli nopea toimennpide, alle kahdessa tunnissa päästiin Terveystalolta pois. Nyt Helmillä nenä vähän valuu, saa nähdä meneekö korviin niinkuin flunssat aina ennen ovat menneet. Toivottavasti ei.

Akselilla oli tällä viikolla kerhon kevätjuhla jossa he kuorona esiintyivät. Niin reippaana mun esikoiseni marssi kirkon eteen ja piti ystäväänsä kädestä kiinni. Kyllä multa tuli tippa linssiin kun niin kauniisti lapset lauloivat ja rukoilivat..
Kaksi laulua lauloivat, tämä toisena:

"Suuri on maailma pienille jaloille kun ryhdydyt kävelemään. Suuri on maailma pieille käsille kun paljon on tehtävää.

Kukaan ei voi olla liian pieni tai hento tai voimaton, kukaan ei voi olla liian pieni kun Jumala vieressä on.

Suuri on maailma pienille korville kun ryhdyt kuuntelemaan. Suuri on maailma pienille silmille kun sydäntä tarvitaan
...Kukaan ei voi olla liian pieni..."

Niin kaunis laulu ja kun pienet kirkkailla lapsen äänillään lauloivat...eihän siinä voi olla itkemättä :)

Me tässä teimme pienen remontin lastenhuoneessa, tapetoitiin se uudestaan. Tai siis mun isäni tapetoi. Siellä oli ennen tumman ruskeat tapetit ja nyt laitettiin sitten vaaleaa, heti avartui ja valostui huone. Vielä olis kattolistat maalaamatta, kun joku saisi aikaiseksi.

Mä myös tein päätöksen ja aloitan kouluni tammikuussa. Nyt jo haikeudella ajattelen sitä, mutta nautin joka hetkestä täysillä nyt kun vielä saan olla kotona, elämäni tärkeimmässä tehtävässä!! Onneksi äitiys on pysyvää, eikä kukaan vie sitä pois, vaikka lapset sitten ovatkin päivähoidossa eikä mun silmieni alla.. Äidin silmäterät, päivien ilot, niin suuri lahja he ovat <3

Josko tämä kirjoittelu taas tästä... :) mukavaa viikonloppua!

Kuulumisia ja korvatulehduksia

Meidän kuulumisia taas kirjotelen pitkästä aikaa.
Meillä on Helmi sairastanut korvatulehduksia nyt niin monta, että saatiin lähete Terveystaloon korvalääkärille, jolla käytiin torstaina. Hänen kanssa sovittiin, että jos nyt vielä lähiaikoina tulee korvatulehdus (n. 2kk sisään), niin Helmin korvat putkitetaan. Saatiin siis jo lähete putkitukseen terveystalolle. Muut meillä onkin ollut melko terveenä, pientä flunssaa oli helmikuun alussa.
Muuten meille kuuluukin oikein hyvää, tällaista tavallista lapsiperhe arkea. Ollaan touhuiltu kaikenlaista, käyty Hippo sauvakävelyissä(koska lunta ei ollut;) ), Hoplopissa, Akselin kanssa Fröpelin palikoiden konsertti, mummuloissa ja papalla, kummien kyläilyä, miehen kanssa treffeillä yms... 😊 kaikkea kivaa siis ollut arjen vastapainoksi!

Maanantaina loppuukin sitten hiihto"loma" ja alkaa kerhot taas pyörimään. Meillä mies on ollut niin paljon töissä, varsinkin tällä "lomaviikolla", että mä oikein kaipaan jo kerhoja... Jotain tekemistä ipanoiden kanssa päiviin :D

Helmikuussa käytiin myös Helmin kanssa 1v3kk neuvolassa, ja siellä oli kaikki hyvin. Neiti painoi 8900g ja oli 77,5cm pitkä. :) seuraavan kerran sitten 1,5v neuvola-lääkäri, hui missä se mun vauva on!

Mua kovasti mietityttää koulun aloitus. Mun pitäisi päättää että aloitanko nyt syksyllä vai tammikuussa -15. Mulla on paikka Tamkiin sairaanhoitajaksi ja kovasti nyt pohdin (tai pohditaan miehen kanssa) mikä olis järkevintä. Onko siellä lukijoissa sairaanhoitajaopiskelijoita?

Tästä tulikin melkoinen sekametelisoppa -postaus :D Oikein mukavaa lauantai iltaa ja maaliskuuta toivottelen!

Touhukaksikon kuulumisia

Mitäs meille kuuluu... Touhukaksikko Akseli ja Helmi on päässyt oikein kunnolla vauhtiin kun Neiti oppi kävelemään joulun tienoilla. Nyt hän kävelee jo kuin vanha tekijä ja välillä ei meinaa tuon kaksikon perässä pysyä ;) Helmistä on nyt muutenkin kuoriutunut varsin tempperamenttinen tapaus, kehen lie tullut ;) nyt saakin olla jatkuvasti selvittämässä myös sisarusten välisiä riitoja, Akseli kun haluaisi leikkiä, rakennella, pelata lautapelejä ja palapelejä, sisko tulee ja sotkee.. Välillä on vaikeaa, kun ei se pieni tietenkään pahaa tarkoita vaan haluaisi vain leikkiä veljensä kanssa. Sitten taas toisaalta Akselin leikit menee pilalle, jos en ota Helmiä pois. Olen yrittänyt vähän molemmin päin tehdä, että välillä A:n on otettava siskoa leikkeihin ja taas välillä vien H:n leikkimään jotain muuta niin saa Akseli leikkiä ja rakennella legoilla rauhassa.
Että sellaista tavallista lapsiperhe elämää tänne kuuluu. Akseli käy omassa kerhossaan ja kerran viikossa käymme yhdessä perhekerhossa. Tänään oli harvinainen päivä, kun isi oli kotona ja vei sekä haki poikaa kerhosta, niin me tytöt päästiin Elixia Junior -tunnille (1-2vuotiaiden ja vanhempien yhteinen tunti). Arvatkaas kuinka tuo neiti nautti!! Helmi oli ihan elementissään, kipitti ympäri salia ja tutki isoa jumppapalloa, heitteli pienempiä pehmoisia palloja yms... Ehkä päästään joskus toistekin.
Akselin kanssa on myös käyty paljon luistelemassa. Se on pojan suosikkipuuhia ja pikkuhiljaa alkaa luistelukin sujua. Olen niin ylpeä tuosta pikkupojastani, miten siitä onkin kasvanut jo niin taitava pikku hurmuri. Eipä tarvi miettiä mikä on Akselin tuleva harrastus... :)
Viikonlopuksi Akseli on lähdössä kummilaan ja he vievät häntä katsomaan Disney on Ice -jääshow'ta. Poitsu on varmaan ihan haltioissaan!
Nyt toivottelen hyviä öitä ja mukavaa viikon jatkoa! :)