keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Ahdistaa..

Siis minua ahdistaa huominen leikkaus. Tai ei oikeastaan leikkaus vaan se, että ensimmäistä kertaa olen Akselista yön erossa. Ja joudun olemaan erossa huomisesta aamusta (klo7 oltava sairalassa) perjantai iltapäivään :( Tähän asti olen ollut kaksi kertaa pojasta erossa n. neljä tuntia. Tietysti poika ja mies sekä Aksun kummitäti tulevat mua katsomaan, mutta silti jännittää.. Ja eilen kokeiltiin ekaa kertaa syöttää pojalle korviketta. Ensin vähän irvistellen maisteli, mutta tänään kun taas yritin niin meni jo paremmin. En siis saanut lypsettyä tarpeeksi maitoa niin siksi joutuu nyt antamaan Tuttelia. No, onneksi se on vain yksi yö!
Tänään täytyisi vielä tehdä kotiväelle valmiiksi makaroonilaatikko, jotta ei heidän tarvi huomenna pähkäillä ruuan kanssa. Saavat keskittyä vaan pojan viihdytykseen :) Haen Akselin kummitädin, miehen siskon, juna-asemalta vähän vaille yhdeksän ja sen jälkeen haemme vielä miehen töistä... Sitten pakkailen tavarat valmiiksi huomiselle.. Pakastin on täytetty mehujäillä ja jääpalapusseilla, jääkaapista löytyy jogurttia, vanukkaita, mehukeittoa.. :) Ja sitten vaan juoksutan miestä jos tekee jotain mieli :)

Eiköhän tästä kuitenkin sellvitä, pääseepä niistä ainaisista angiina-vaivoista eroon!

Ja muuten, olen ryhdistäytynyt ja käynyt nyt kuukauden ajan 3-4 kertaa viikossa lenkillä! Nyt se vaan vähäksi aikaa jää. Mutta sitten taas kun pääsen liikkeelle, voisin laittaa vähän tännekkin lukuja, jos se vielä motivoisi tuossa laihdutusprojektissa. Raskaudesta on siis jäljellä kiloja neljä, ei siis kamalasti, mutta ne haluan pois! Ja mielellään vielä pari muutakin kiloa :)

Nyt kuitenkin jo juoksen vielä lenkille, että ehdin juna-asemalle ajoissa. :)

3 kommenttia:

  1. Mustakin on mukava seurata teidän elämäänne, sen verran kun täällä blogissa paljastat. Harvemmin sitä "törmää" ihmisiin, joilla on ihan samana päivänä syntynyt lapsi. Muutenkin on paljon samanlaisia mietteitä, esim se muutto :) Me muutetaan vuokralle, entäs te? Jännittää miten muuttaminen sujuu näinkin pienen kanssa. Sonja on silloin 7kk ja varmasti vaatii yhden ihmisen täyden huomion.

    VastaaPoista
  2. Voin vain kuvitella...Itse en ole kahta tuntia kauemmin ollut 1v3kk ikäisestä typystä erossa, enkä osaa kuvitellakaan olevani enempää...Mutta hyvin se menee, ikävä on varmasti kova, mutta eipähän tarvitse sairastella sitten...Halaus<3

    VastaaPoista
  3. Kaikki menee varmasti hyvin<3 Onhan siellä "tehokaksikko" hoitamassa;)

    VastaaPoista